18 faktaa minusta #2

1.
Kirjoitin syksyllä biologian pakollisena. Valitsin sen, koska se oli ainoa aine, joka on edes jollain tavalla kiinnostava.

2.
Ratsastan paljon ilman satulaa, mutta koska satula jakaa painon tasaisesti, sitäkin on hyvä käyttää välillä.

3.
Rölli on minulle todella rakas karvapampulapallero.

4.
Hevoset ja metalli on elämä.

5.
Olen kävelyttänyt sikaa kylän keskustassa valjaissa ja hihnassa. Olen myös ollut kylällä Röllin kanssa.

6.
Olen hulluna Pokémon GO - peliin. No... kaikki muutkin taitavat olla.

7.
Tykkään norpista. Ne ovat söpöjä.

8.
Haaveilen septumista, mutta luulen, että se ei sopisi minulle.

9.
Yksikään tutuistani ei kuuntele samanlaista musiikkia, kuin minä.

10.
Taidan olla allerginen tomaateille, mutta syön niitä silti.

11.
Minulla on pitkät kynnet,mutta en yleensä jaksa lakata niitä.

12.
Minun lempi mobiilipelejä ovat tällä hetkellä  Hay Day, Worldbase ja jo yllä mainittu Pokemon Go.

13.
Tykkään kalastaa.

14.
Violetti on universumin rumin väri. Hyi.

15.
Eräs kilparatsastaja tulee pitämään minulle ja Röllille yksityistunteja, kunhan hän ratsastaa ensin itse Röllillä ja sovitaan aikataulu.

16.
Minulla on kohta ajokortti (Olin jo täyttänyt 18, kun aloitin autokoulun).

17.
Minulla ei ole enää mitään lempiainetta koulussa. Kaikki ovat tylsiä.

18.
En muista olenko kertonut aikaisemmin, mutta haluan olla isona kengittäjä, ratsastuksenohjaaja ja tallimestari.

Syksyinen ja synkkä metsä.

Laatikkotaide

Olen aina pitänyt itseäni hyvin luovana ja taiteellisena, vaikka piirrustus taitoni eivät ole kummoiset. Arvostan taidetta ja pidän sitä tärkeänä. Valokuvaaminen on minulle tapa ilmaista itseäni taiteellisesti (kamera hoitaa "piirtämisen", kun en sitä itse osaa). Koulussa kuvamataidon tunnit ovat kuitenkin minulle kärsimystä. Monille tulee koulun kuviksentunneista mieleen helppo kurssi, joka on kiva suorittaa ilman kokeita ja esseitä. Minulle ei. Ylä-asteesta asti kuvis on ollut minulle inhottava asia. 

     Taidetta on vaikea määritellä mitenkään järkevästi ja siksi se on asia, jota ei voi rajata "laatikkoon" tiukkojen sääntöjen väliin. Kun opettaja antaa ohjeet työlle ja näyttää esimerkin edellisen vuoden oppilaan työstä, se tuhoaa luovuuden ja survoo koko homman tuohon samaiseen laatikkoon. Sen ainut tarkoitus on miellyttää opetushallitusta "uusilla" tekniikoilla, jotka opettavat oppilaille uusia asioita, jotka koostuvat yleensä aina surullisen kuuluisista vesiväreistä. Töistä ei tule kuitenkaan samanlaisia vaikka niillä on tiukat ohjeet, mutta työn idea ei ole silloin oma. Tällöin työstä puuttuu oma näkemys.

       Arvosanat ovat myös oiva keino tappaa työn taiteellisuus. Arvosana survoo työn jälleen laatikkoon ja määrittelee sen yhden ihmisen oman näkemyksen mukaan. Taidetta ei pitäisi arvostella. Siitä pitäisi esittää kysymyksiä ja sen merkitystä pitäisi pohtia ilman arvostelua. Koskaan ei voi tietää taiteilijan teoksen motiiveja ja alkuperäistä tarkoitusta. 

       Juuri tämä saatanan laatikko kävi hermoilleni. Viime kuviksentunnilla minua ahdisti ja yritin saada jotain "luovaa" aikaiseksi tiukasti rajatusta työstä. Kesken tunnin huomasin, kun joku tuntematon soitti puhelimeeni. Löin luurit, koska arvasin sen olevan puhelinmyyjä. Sen jälkeen mietin, että ehkä sittenkin olisi pitänyt vastata, jotta olisin voinut siirtyä pois luokasta juttelemaan käytävään. Silloin ei tarvitsisi tehdä väkisin vääntämällä laatikkotaidetta. Harmitti, koska älysin tämän liian myöhään ja olin jo lyönyt luurit. Onneksi puhelimeni soi jälleen muutaman minuutin kuluttua. Nappasin puhelimen käteeni ja näytin opettajalle puhelimen näytön. Kyllä, soittaja oli puhelinmyyjä. Juttelin hänen kanssaan iloisesti käytävässä. Yleensä en ole iloinen jos puhelin myyjä soittaa, mutta nyt olin, koska pääsin eroon hetkeksi laatikkotaiteesta. Kun olin kieltäytynyt halvasta risteilystä jo muutaman kerran oli aika palata luokkaan. Oli neljäkymmentä minuuttia aikaa jäljellä. En tehnyt mitään. Ahdisti todella paljon. Halusin pois. Kädet tärisivät ja pahvin palat eivät pysyneet käsissä. Onneksi opettaja ei sanonut mitään. Näytin varmaan vieroitusoireiselta narkkarilta.

         Samana päivänä minula oli opokeskustelu. Opo katsoi kurssejani ja  kysyi haluanko jättää ylimääräisiä pois? Kuviksenkurssi joutui sinne missä aurinko ei paista, kuten arvata saattaa. Opo kysyi vielä miksi haluat jättää tämän pois. Sanoin tuntien olevan ahdistavia. Tässä on oikea  vastaus opon kysymykseen.

21.8 vaellus

Viime sunnuntaina halusin tehdä jotain vähän erikoista Röllin kanssa. Koska minulla oli kokonainen päivä aikaa päätin lähteä vaellukselle. Kysyin tallin omistajilta sopivia reittejä ja laitoin hevosen valmiiksi lähtöä varten.

Aluksi ratsastin maantien reunaa noin neljä kilometriä. Rölli meni hidasta käyntiä ja sen jalat juuri ja juuri nousivat ilmaan asfaltin pinnasta. Rölli ei välittänyt ohikulkevista autoista. Heppa oli hyvin rauhallinen silloinkin kun reaktori ajoi ohi. Asfalttitietä jatkui pidempään kuin olin luullut. Ajattelin  että eksyin jo ennen kuin edes päästiin kunnolla alkuun. 

       Vihdoin edessämme häämötti kyltti jota olin pitkään odottanut. Kyltissä luki "päällystetty tie loppuu". En tykkää ratsastaa asfaltilla sillä mielestäni se ei tee hyvää hevoselle (ja siellä ei voi rallitella). Rölli oli jo hieman aktiivisempi hiekkatielle tultaessa. Edessämme oli kaksi suurta maatilaa joiden ohra- ja kaurapellot näyttivät uskomattoman kauniilta.

Menimme maatilojen ohi ja jatkoimme samaa tietä pitkin metsään. Sielläkin tuli autoja vastaan ja oli hauska seurata ihmisten reaktioita. Jotkut eivät ilmeisesti olleen ikinä nähneet hevosta. Rölli teki tarpeensa keskelle tietä. Hyppäsin alas selästä ja potkin kikkareet pientareelle. Venyttelin omia jalkojani ja jatkoimme matkaa.
         Tie haarautui ja en ollut varma kumpaa tietä pitäisi mennä. Annoin Röllin valita. Pääsimme tien päähän ja käännyimme takaisin. Annoin Röllin töltätä. Röllille alkoi tulla kuuma, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Nousin maatilojen kohdalla alas satulasta ja talutin hevosta samalla kuin Venyttelin taas jalkojani.
          Päästyämme asfalttitielle huomasin erikoisen auton. Se ajoi ohitsemme kahdeksan kertaa. Röllin käynti oli todella reipasta tölttäämisen jälkeen. Pääsimme pian takaisin tallille. Omistaja oli tyytyväinen retkeemme. Niin olin minäkin!

Matkaa kertyi 18.3 km

Rölli on entinen vaellushevonen, joten sille tällaiset lenkit ovat vielä aika lyhyitä. Suunnittelimme omistajan kanssa että jonain viikonloppuna Rökkvi voisi tulla minun luokse kotiin päiväksi. Tallilta on matkaa meille noin 17 km. Eli laittaisin meidän pellolle langat ja menisin aikaisin tallille. Sitten ratsastan kotiin ja pidän Rölliä päivän meidän pellolla. Illalla ratsastan Röllin takaisin tallille. Voisin myös uittaa Röllin meidän rannassa.

Heppailuja

Heips! Selvisin lukion toisesta vuodesta elossa, vaikka aina en siihen uskonutkaan. On vaikeaa kuvitella itseni abina. Kylläpäs se toinen luokka hurahti nopeasti.  En ole uskaltautunut kirjoittamaan tänne mitään viime kuussa, sillä ei ole ollut motivaatiota juuri mihinkään ja koulu työt eivät ole sallineet sitä. Noh, nyt olen taas täällä. Uskon blogi intoni kehittyvän tämän kesän aikana. Minulla olisi pari erikoista postaus ideaa blogia varten, mutta en paljasta niitä vielä.

 Parasta mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut on se, että yhtäkkiä minulla olikin kolme mahdollista paikkaa, joissa voisi käydä heppailemassa. Eli tietenkin käyn Kirsin Tallilla aina mahdollisuuksien mukaan, mutta matkaa sinne on paljon. Sain myös kuulla, että eräälle yksityistallille Savonlinnaan tulee taas heppoja kesäksi. Olen hoitanut niitä aikaisemminkin ja kyseessä on todella mukava talli. 

      Minulla on ollut noin puoli vuotta vaikeuksia löytää hoidettavia hevosia. Siitä johtuen laitoin tammikuussa ilmoituksen, että etsin heppailupaikkaa. Minuun otettiin yhteyttä kuukausi sitten ja nyt käyn yksityistallilla Rantasalmella hoitamassa ja liikuttamassa kahta issikkaa. Liikuttaminen koostuu yleensä toisen hevosen kanssa maastoilusta. Ovat kyllä aika erikoisia heppoja, sillä kumpaakaan ei haittaa mennä ilman toista hevosta maastoon tai jäädä yksin laitumelle. Ovat vielä molemmat todella selväpäisiä, rauhallisia ja maastovarmoja. Viimekerralla menin ilman satulaa maastossa ja laukkailtiinkin jonkin verran. Kuvia minulla ei ole issikoista, koska en ole uskaltanut vielä kysyä saanko kuvata.
        Tällä hetkellä tilanne on nyt siis se, että käyn molemmilla yksityistalleilla. Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Savonlinnan tallilla. Minua pyydettiin käymään siellä 3-4 kertaa viikossa. Hankalaksi asian tässä tekee se, että minun pitäisi käydä myös Rantasalmen tallilla 3-4 kertaa viikossa. Mistä saan kahdeksan päiväisiä viikkoja? Missä välissä käyn Sulkavalla äidin luona?

Iskä osti uuden veneen  ja ollaan käyty kokeilemassa sitä jo joitain kertoja. Sain jopa ajaa sillä. Se oli KIVAA! Käytiin Louhisaaressa retkellä uudella busterilla ja reissun saldona nähtiin kolme norppaa. Yksi oli saaren vieressä ja toiset kaksi olivat Rantasalmen sulkujen lähellä. Kerkesin kuvata niitä, mutta kuvista ei tullut mielestäni hyviä. Outoa tässä on se että kun viimeksi sain ajaa veneellä löysin kuolleen norpan, ja nyt löysin kolme elävää. Norpista on tullut minulle erittäin tärkeitä. Ne ovat todella söpöjä suurine silmineen ja pitkien kaartuvien viiksien kanssa. En osaa kuvitella Saimaata ilman norppia.

Kivaa toukokuussa oli se, että se oli pian ohi. Tämä tarkoittaa kesälomaa, joka alkoi aika lennokkaasti. Nimittäin puhelin tippui laattalattialle vähän ennen kuin kevätjuhla alkoi. Näytön lasi meni särölle ihan kunnolla. Tämä ei minua suuresti haittaa, sillä puhelin on vanha ja nyt on oikea aika ostaa uusi. Eihän se enää edes toiminutkaan kunnolla. Olen harkinnut Iphone 6s plussaa, mutta pidän enemmän anroidin käyttöjärjestelmästä.
       Minulla on pienimuotoisia kesätöitä vähän siellä sun täällä. Menen esimerkiksi vahtimaan serkkuani viikoksi kuopioon ja vahdin myös pikkuveljeäni Sulkavalla kahdeksan päivää. Olisin halunnut  kesätöihin lomittajan työpariksi, mutta se ei onnistu, sillä minun on kortittomana hankalaa liikkua paikasta toiseen etenkin täällä korvessa missä ei kulje linja-autoja.

Kuvausvinkit

Moi! Koeviikko väsytti minut totaalisesti eikä se mennyt toivotusti. Olen kuitenkin käynyt useasti lenkkeilemässä ja kuvaamassa kaverin kanssa. Alla on pari kuvaa, joita on tullut kuvattua. Muuttopuuhiakin olen tehnyt, sillä äiti muutti Sulkavalle.
   Ajattelin että voisin aloittaa kuvausvinkki sarjan tänne blogiin. Eli annan vinkkejä, joista toivon olevan apua muille kuvaus intoilijoille. Kuvausvinkkejä tulisi siis satunnaisesti eri aiheista.

Näyttää jo tosi kesäiseltä! :)

Ensimmäisenä aiheena on sommittelu ja rajaus. Taitavalla sommittelulla pääsee pitkälle. Huonollakin kalustolla hyvä sommittelija pärjää kuvaajalle jolla on hienot varusteet, mutta ei sommittelutaitoja. Alla on helppoja ohjeita sommittelun ja samalla koko kuvan parantamiseen. Löysin myös esimerkkejä omista kuvista havainnolistamaan tilanteita.

1.
Kaikki tietävät Japanin lippu ilmiön eli kuvattava kohde on keskellä kuvaa. Aloittelevat kuvaajat sortuvat tähän usein. Tämä voi toki toimia joskus, mutta kuvat voivat näyttää tylsiltä ja yksinkertaisilta. Japanin lippu sommittelun sijaan kannttaa käyttää kultaista leikkausta. Kultaisessa leikkauksessa kuva jaetaan kolmeen osaan pystysuunnassa ja sivusuunnassa. Esimerkiksi maisemaa kuvatessa horisontti sijoitetaan ensimmäisen tai toisen kolmanneksen kohdalle riippuen halutaanko korostaa taivasta vai maata. Sama pätee myös eläimiä ihmisiä ja asioita kuvatessa. Valokuvatessa saa kuitenkin rikkoa sääntöjä. Aina ei tarvitse mennä oppikirjan mukaan ja omaa mielikuvitusta saa ja pitää käyttää.

Putte keskellä kuvaa. 

2.
Henkilöitä tai eläimiä kuvatessa ei kannatta "katkaista" niveliä (esim. rajata kuvaa polvien kohdalta). Silloin katsoja ei tiedä miten henkilön tai eläimen raajat jatkuvat ja se saa kuvan näyttämään oudolta.

Pinnan tassut poikki.

3.
Kuvattavan katseelle tai liikkeelle kannattaa antaa tilaa eli eli jättää "tyhjää"  katseen tai esimerkiksi juoksevan koiran kuonon eteen. Tällöin katseella tai liikkeellä on päämäärä.
 

Miltä tämä näyttäisi jos kuonon edessä ei olisi tilaa? Mitä mieltä olet kuvan rajauksesta?

Väsymys

Olen ollut todella väsynyt ja koulussa oleminen on tuntunut hirveältä. Aamulla on vaikeuksia nousta sängystä ja illalla sinne ei olisi aikaa mennä. Asiaa ei yhtään auta se, että kohta on taas koeviikko. Onneksi koeviikon jälkeen on enää vain yksi jakso jäljellä ennen kesälomaa.

Ibra ja Kevin ovat alkaneet tutustua pikkuhiljaa. Aluksi Kevin hyökkäili äkäisesti Ibran kimppuun, mutta nyt hyökkäily on loppunut melkein kokonaan. Veljekset eivät kuitenkaan ole vielä samassa tilassa, sillä tilanne on vielä jännittynyt. Ollaan huomattu, että Ibra on ärhäkkä näykkimään etenkin jos ruokaa on tarjolla. Ibra on käynyt tutkimassa uusia paikkoja paljon rohkeammin, kuin Kevin nuorena porsaana. Koirat eivät ole moksiskaan Ibrasta. Pinna ja Emma ei kiinnitä huomiota ollenkaan ja Putte haluaisi leikkiä.   

Possuleita

Eilen meille tuli toinen minipossu leikko Dunkel's Nisse "Ibra" s. 17.8.2015. Monet ovat luulleet Sitä emakoksi (tytöksi), sillä se on vaaleanpunainen. Ibra on yllättävän reipas, rohkea ja sosiaalinen pikku possu. Se haluaa aina kiivetä syliin ja tutustuu mielellään uusiin asioihin ja ihmisiin. Kevin on Ibran isoveli, mutta ne eivät ole aikaisemmin tavanneet toisiaan. Possuja ei voi vielä pitää samassa huoneessa, mutta ne ovat ihmetelleet toisiaan portin takaa. Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun ensimmäinen minipossu Kevin tuli meille asustamaan.

Ibra

Kevin vierailee mummon ja papan kuistilla.

Minipossuista herää usein paljon kysymyksiä joten saa kysellä! :)

Kuulumiset

En tiedä mistä pitäisi aloittaa, kun kerrottavaa on niin paljon. Noh, olen käynyt Pinnan kanssa monesti kuluneena viikolla hiihtämässä ja se tuntuu jokaisen kerran jälkeen paremmalta ja paremmalta. Siis ennen tätä en ole todellakaan tykännyt hiihtämisestä, sillä se on ollut vain pakkopullaa koulun liikuntatunneilla. Mutta kun voi hiihtää koiran kanssa pitkiä lenkkejä hiljaisessa metsässä, niin se tuntuu jopa terapeuttiselta. Nyt Hiihtolomalla olisi tarkoitus hiihtää eräälle laavulle papan ja Pinnan kanssa. Jos menemme laavulle kilometrejä kertyy paljon ja koiran jaksaminen on vähän kyseenalaista, mutta luulen sen jaksavan, sillä olemme kuitenkin harjoitelleet paljon. Tosin en tiedä onko kodan ovi laitettu lukkoon tai onko siellä edes puita tulen tekemiseen, joten pitää käydä katsomassa sitä paikkaa autolla.

Tänään kävin Kirsin Tallilla ja ratsastin Tertulla. Tunti meni mielestäni hyvin ja Terttu oli todella kiva. Tunnin jälkeen menimme rallittelemaan hepoilla pellolle ja Tertusta löytyi uusia puolia. Terttu villiintyi ihan pienesti, mutta oli kuitenkin hyvin hallittavissa. Kuvia ratsastuksesta ei ole, kun kuvaaminen ja ratsastus ei oikein onnistu samaan aikaan. Kirsin Talli on muuten hyvä talli, kannattaa käydä! Siellä on mukavia ihmisiä ja hevosia. Ratsastustunnin kuvailu jäi vähän lyhyeksi, mutta aina saa kysellä!




Tämän säästin tarkoituksella viimeiseksi. Meille tulee viikon päästä maanantaina toinen minipossu!  Possu olisi meillä tavallaan hoidossa, koska edellinen omistaja ei pysty sitä enää pitämään. Vaikka possu on "hoidossa" se jää isolla todennäköisyydellä meille pysyväksi perheenjäseneksi jos kaikki menee hyvin (eli Kevin ja uusi possu ystävöityvät yms.). Näin kuvia uudesta tulokkaasta. Sillä on vaalea karva ja pari tummempaa täplää kyljessä. Kun vertasin Keviniä tähän uuteen possuun niin Kevin näyttää ihan muurahaiskarhulta, kun Kevinillä on niin iso kärsä.









En ole käynyt kuvaamassa, joten täytyi tyytyä vain snapchat kuviin.

Nätti päivä

Moi! Aurinko paistoi niin hienosti tänään, että nappasin kotiin tultuani kameran ja menin ulos kuvaamaan koirien ja possun kanssa. Tarkoitus oli kuvata lintuja, mutta koirat karkoittelivat ne pois. Kevin käveli pihan kerran ympäri ja painui vanhaan koirankoppiin. Kevinillä ei ole ole paljoa karvaa, joten sille tulee kylmä nopesti. Harmittaa kun sille ei ole ulkona paljoa tekemistä, sillä kaikki on jäässä. Noh, kesä on kuitenkin tulossa ja pian se pääsee taas perunamaalle tonkimaan. Pidemmittä puheitta alla on tämän päivän kuvasaalis. 

1/320 f/7.1 ISO 200

1/200 f/6.3 ISO 200

1/500 f/7.1 ISO 200

1/500 f/7.1 ISO 200 

1/500 f/7.1 ISO 200

1/320 f/5.6 ISO 200 

1/200 f/5.6 ISO 250 

1/400 f/5.6 ISO 200

1/160 f/5.6 ISO 200

1/320 f/5.6 ISO 200 

1/500 f/7.1 ISO 200

30.1 kuvina

Moi! Olin siis Karkin kanssa Apassionatassa lauantaina. Tänä vuonna esitys oli erillainen, mutta hyvällä tavalla. Esityksessä oli enemmän kouluratsastusta ja vähemmän stuntteja verrattuna edellisiin vuosiin. Apassionatassa käynti alkaa olla jo jonkinlainen perinne ja aiomme mennä sinne myös ensi vuonna. Alla on kuvia lauantai reissusta.

Aamulla lähdettiin Karkin kanssa linja-autolla kohti Helsinkiä.

liput ✅ 

Vihdoin areenalla.

Esitys alkaa.

Apassionatan loputtua alkoi pitkä kotimatka.

Osa kuvista on Karoliina Kuutin ottamia. Karkin blogin löydät täältä.