Ajatuksia ratsastuksesta ja hevosista

         

Ongelmanratkaisun tulee lähteä ratsastajasta. Ei välineistä esim. raippa tai kannukset. Ne ovat vain apukeinoja, joita tulee käyttää harkiten.             

Hevosten kanssa ei saa olla kiire. Mitä  jos hevosella olikin haava jalassa?                          

Ei ole olemassa hullua hevosta. "Hullulla" hevosella ei ole kaikki hyvin. Erikoisella käytöksellä hevonen yrittää kertoa sitä vaivaavasta asiasta tai poistaa sen.

Hevosta täytyy kuunnella. Hevoset osaavat puhua ilman ääntä.


Kannattaa asettaa tavoitteita. Ne voivat olla ihan pieniä, mutta niiden avulla oppii.                                                      


Hevosista ja ratsastuksesta ei voi oppia koskaan kaikkea. Kukaan ei voi ratsastaa täydellisesti.

Kaikki hevoset ovat erilaisia. Kahta samanlaista luonnetta ei ole.

Kun oikea hevonen osuu kohdalle, sen kyllä tietää. 

Myös itselle epäsopivan hevosen huomaa nopeasti.

Älä syytä hevosta. Se oli kuitenki oma vika.

Kaikki ongelmat ei johdu kengittäjästä, satulasta tai kuolaimista.

Kuvia ja pakkasta

Ulkona oli aamulla -28°c pakkasta, joten pyysin naapurin kanssani kuvaamaan. Peltomme reunassa on pieni joki, jonka jäälle oli muodostunut suuria kiteitä ja kuvasimme niitä. Löysimme myös huurteisia osmankäämiä.  

Putte oli varsinainen linssilude. Se maistoi osmankäämää ja sille kasvoi parta. Putella oli myös paljon virtaa ja en meinannut pysyä kameran kanssa sen perässä.

Meninmme sisälle lämmittelemään ja sain idean. Keitimme vettä ja menimme ulos heittelemään sitä, jolloin saimme aikaan valtavia höyrypilviä. Yritimme tehdä myös saippuakuplia, mutta ne eivä jäätyneet palloiksi vaan ne latistuivat.

Tulin nyt Sulkavalle ja huomisen suunnitelmissa olisi kuvata täällä. En tosin tiedä missä täällä kuvaisin. Ehkä keskustassa. 

Karmea maasto

Vaihdoin koululla vaatteet ja menin suoraan tallille, kun koulu loppui. Tie oli liukas ja auton mittari näytti -12°c. Laitoin Röllille ratsastusloimen, koska siinä on hyvät heijastimet. Kypärässä minulla on otsalamppu ja raipan päässä on pieniä vilkkuvaloja. Minulla oli päälläni toppahousut, toppatakki, heijastinliivi ja kenkinä minulla on kuomat villasukkien kera. Käsissä minulla oli nahkaiset paksut sormikkaat.

       Jo pihassa tuntui kylmältä ja melkein heti selkään noustessa piti jumpata sormia ja varpaita. Rölli kyttäili puskia ja vaikutti epävarmalta. Johtui varmaan siitä, että ei olla menty yksin pimeässä muutamaan viikkoon, sillä lomalla pääsin tallille valoisan aikaan. Sormet ja varpaat olivat jäässä. Takaa tuli pakettiauto ja Rölli pelkäsi sitä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rölli pelkää autoa. Väistimme sivutielle. Jatkoimme matkaa ja yhtäkkiä Rölli loikkasi sivuttain keskelle tietä ja yritti paeta. En päästänyt Rölliä pakenemaan ja takaa tuli auto, jonka Rölli oli ilmeisesti huomannut ennen minua. Auto oli kaukana, joten tulin alas selästä ja kävelytin villin ponin pellon reunaan.

      Kävelytin ponia ja jumppasin samalla, jotta veri kiertäisi kunnolla. Tässä vaiheessa olin aivan jäässä. Poni alkoi vaikuttaa taas rauhalliselta ja menin takaisin selkään. Tämän jälkeen Rölli oli taas aivan normaali eikä villiintynyt mäkeen, jossa yleensä revitellään kunnolla. 

     Olin kahdestaan Röllin kanssa. Kylmässä pimeässä metsässä otsalampun valossa. Minun vasen käsi alkoi vaikuttaa oudolta. Keskisormesta hävisi tunto. Sitten alkoi sattua todella kovaa vasempaan käteen. Teki mieli huutaa, mutta en voinut tehdä sitä ponin takia. Siirsin ohjat ja raipan oikeaan käteen ja yritin lievittää kipua hengittämällä syvään. Mietin päässäni kaikki kauhuskenaariot, siitä mitä voi tapahtua. Poni jatkoi matkaa rauhallisesti vaikka huomasi varmasti, että jokin oli pielessä. Yleensä kipu altoilee, mutta tämä pysyi yhtä kovana kokonaiset 10 minuuttia, jonka jälkeen se loppui kuin seinään. 

   Olimme melkein perillä. Rölli kuulosteli kauempaa kuuluvaa jyrinää. Lähestyimme ääntä. Tottakai juuri sillä polulla, josta pääsee takaisin tallille oli joku perkeleen traktori äänekkään koneen kanssa. Tulin taas alas satulasta. Odotimme aikamme, jotta vehje lähtee pois, koska sillä ei ollut aikomustakaan päästää meitä ohi. Kun kone oli lähtenyt pääsimme polulle. En noussut selkään, koska olimme melkein perillä ja oli niin kylmä, että en varmaan olisi edes päässyt selkään. 

      Kun pääsin perille, otin ponilta varusteet pois. Laitoin sille kaksi fleeceloimea päällekkäin. Otin leipää ja venyttelin Röllin. Rölli tykkää eniten venyttää päätä jalkojensa välistä. Joskus se tekee sitä pyytämättäkin herkkujen toivossa.  Laitoin hevosille puurot ja lähdin kotiin sulamaan.